Synnytysvalmennus nousee säännöllisin väliajoin keskusteluun. Sairaaloiden valmennukset siirtyvät nettiin ja yksityisten synnytysvalmennusten kirjo kasvaa. Osa odottajista ja ammattilaisista on sitä mieltä, että synnytykseen valmistautuminen luo suuria odotuksia, ja pettymys on suuri, kun synnytys ei sujukaan toiveiden mukaisesti.

Samaan aikaan osa synnyttäjistä kertoo, miten synnytykseen valmistautuminen oli ensiarvoisen tärkeää ja auttoi tekemään synnytyksestä positiivisen ja voimaannuttavan kokemuksen.

Kumpi on oikeassa? Onko valmistautuminen haitallista vai hyödyllistä?

Oikeastaan koko kysymys täytyy muotoilla toisin:

 

Minkälaista synnytysvalmennuksen tulee olla, jotta se on hyödyllistä ja kasvattaa omia voimavaroja selviytyä synnytyksestä?

 

Valmistautuminen voi vaikuttaa olennaisesti siihen, millainen synnytyskokemuksesta muodostuu. Tutustuminen etukäteen erilaisiin asentoihin, synnytyshormoneihin, äänenkäyttöön, hengitykseen, liikkeeseen ja kivunlievitysvaihtoehtoihin usein lisää toimijuuden tunnetta synnytyksessä. Tieto synnytyksen kulusta auttaa valmistautumaan tulevaan.

Synnytysvalmennus – oli kyse sitten kursseista, kirjoista, nettivideoista tai keskusteluista – vaikuttaa siihen, mitä synnytykseltä odottaa. Mitä enemmän odotukset ovat ristiriidassa kokemuksen kanssa, sitä vähemmän synnytysvalmennus on vastannut tarkoitustaan.

Meillä synnytysvalmennuksen ammattilaisilla on suuri vastuu sanoistamme – ja siitä, minkälaisen näkökulman tarjoilemme synnytykseen. Kerrommeko, että synnytys sujuu helposti, jos vain luotat kehoosi, seuraat vaistojasi, pysyt pystyasennossa ja suhtaudut synnytykseen positiivisesti? Joskus tämä pitää paikkansa – ja joskus ei. Synnytyksen kulkuun vaikuttavat monet erilaiset syyt, joita ei aina voi tietää ja tunnistaa.

On houkuttelevaa luoda synnytyksestä yksinomaan positiivinen kuva ja korostaa jokaisen mahdollisuuksia vaikuttaa omaan synnytykseensä – onhan maailma täynnä kauhutarinoita, joissa synnyttäjä on passiivinen toimenpiteiden kohde. Mutta kaikki eivät syystä tai toisesta pysty synnyttämään ”luonnollisesti”: ilman toimenpiteitä, ilman puuttumista synnytysprosessin kulkuun tai ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Kehomme ovat joskus uskomattoman voimakkaita, mutta usein myös vajavaisia ja hauraita. Synnytys on luonteeltaan ennustamaton prosessi, jota ei koskaan voi saada täysin hallintaan.

Minulle on ollut hyvin hankalaa saada kiinni ristiriidasta, joka synnytysvalmennukseen liittyy. Jokainen kätilö tai doula on nähnyt, miten valmistautuminen ja synnytystaitojen (kuten rentoutumisen, hengityksen ja liikkeen) harjoittelu raskausaikana on vaikuttanut valtavasti synnytyskokemukseen.

Mutta kaikin tavoin valmistautunutkaan synnyttäjä ei voi hallita synnytyksen kulkua eikä lopputulosta. Kukaan ei hallitse luontoa, kaikkia olosuhteita, muita ihmisiä – eikä itseään. Vaikka tekisi kaiken ”oikein” raskauden ja synnytyksen aikana, synnytys ei silti aina suju ilman odottamattomia käänteitä. Kaikille synnytys ei ole lainkaan sellainen kokemus, johon on valmistautunut ja jota on odottanut. Synnytyspettymyksestä seuraa häpeän, syyllisyyden ja katkeruuden tunteita.

Vaati useamman vuoden ennen kuin ymmärsin, mikä synnytysvalmennuksessa on kaikista tärkeintä.

 

Synnytysvalmennuksen keskeinen tehtävä on auttaa siirtämään huomio ulkoisista päämääristä kohti syvempiä tarpeita ja niiden toteutumista.

 

Monella odottajalla synnytykseen liittyy toiveita siitä, että synnytys olisi mahdollisimman helppo ja sujuva kokemus. Synnytyksessä ei tarvittaisi puuttumista synnytyksen kulkuun, siitä selviäisi ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, ja toipuminen lähtisi nopeasti käyntiin. Nämä toiveet liittyvät synnytyksen ulkoiseen prosessiin ja lopputulokseen – siihen, mitä ei voi kontrolloida.

Lopputulosta ja tietynlaista ratkaisua kohti suuntautunut mieli on joustamaton ja altis pettymykselle sekä siitä seuraavalle häpeälle. Mieli alkaa etsiä syyllisiä joko itsestä tai ulkopuolelta.

 

”Olin naiivi, kun edes ajattelin selviäväni ilman kipulääkkeitä.”

”Kaikki meni toisin kuin olin ajatellut – oma kehoni ei vain toimi.”

”Jos tilanteessa olisi toimittu toisin, lopputuloskin olisi voinut olla jotain muuta.”

 

Syyllisyys ja syyllisten etsiminen on loputon kehä, joka ei vie eteenpäin. On ymmärrettävää, että sekä synnyttäjät että ammattilaiset päätyvät ajattelemaan, että jos vain luopuisi turhista toiveista ja korkeista odotuksista, pettymyksiäkään ei tulisi. Silloin kuitenkin jätetään huomiotta se, että valmistautuminen voi myös vahvistaa synnyttäjän toimijuutta ja luo edellytyksiä hyvälle synnytyskokemukselle.

Kyse ei ole siitä, onko valmistautuminen hyvä vai huono asia, vaan siitä, millainen synnytysvalmennus auttaa valmistautumaan tulevaan ja selviämään haasteista.

 

Tarve on se, mitä todella haluamme, ja ratkaisu on se, millä uskomme toteuttavamme tarpeen.

 

Usein ajattelemme, että tarpeet ja ratkaisut ovat sama asia. Emme tunnista pohjimmaista tarvetta, joka ajaa meitä kohti tietynlaisia ratkaisuja ja tekee niistä houkuttelevia. Lääkkeetön synnytys, lempeä ja rauhallinen synnytys, alatiesynnytys, sektio, vesisynnytys, käynnistys – tai näiden välttäminen – ovat ratkaisuja, jotka vetävät meitä eri tavoin ja erilaisella voimakkuudella puoleensa.

Miltä kuulostaisi, jos ratkaisujen sijaan käännämme huomion sisäänpäin, kohti omia sisäisiä tarpeita?

 

”Haluan keskittyä olemaan läsnä ja suhtautua rakkaudella kaikkeen siihen, mitä tahansa vastaani tuleekaan.”

”Olen myötätuntoinen itseäni kohtaan.”

”Valmistaudun tekemään joka tilanteessa sen, mitä on tehtävä, ja jatkamaan sinnikkäästi loppuun saakka.”

 

Synnytysvalmennuksen tavoitteena ei ole saavuttaa tietynlaista synnytystä vaan valmistautua siihen, että jokainen synnytys on ainutlaatuinen ja ennustamaton prosessinsa, joka tuo jokaiselle eteen erilaisia asioita.

Hyvä synnytysvalmennus tarjoaa keinoja pärjätä normaalin synnytyksen intensiivisissä pyörteissä, mutta lisäksi on tärkeää valmistautua selviytymään silloin, kun synnyttäminen on vaikeaa tai tarvitaan erilaisia lääketieteellisiä puuttumisia normaalin synnytyksen kulkuun. Jokaisen odottajan on hyvä miettiä, mikä auttaa jatkamaan eteenpäin tilanteessa, jossa tapahtuu jotain täysin omien toiveiden vastaista.

 

Mikä saa minut ajattelemaan, että on tärkeää synnyttää hillitysti ja huutamatta?

Miten olen tullut siihen lopputulokseen, että haluan synnyttää luonnollisesti ja ilman lääkkeitä?

Mistä tiedän, että epiduraali on minulle hyvä vaihtoehto?

 

On mahdotonta olla täysin valmistautumatta synnytykseen, sillä olemme valmistautuneet siihen koko tähänastisen elämämme ajan. Kukaan meistä ei ole tyhjä taulu vailla käsityksiä, uskomuksia ja asenteita. Meillä kaikilla on oma jo lapsuudessa hajanaisista tarinanpätkistä ja kulttuurituotteista koostettu tarinamme siitä, mitä synnyttäminen on ja mitä haluamme sen olevan.

Jos huomaat, että jokin ratkaisu on sinulle erityisen tärkeä ja rakas, kaivaudu syvemmälle pinnan alle –  Miksi haluamme sitä, mitä haluamme?

Monilla erityisesti luonnolliseen tai aktiiviseen synnytykseen liittyy syvempi halu ja tarve kokea synnytys merkityksellisenä, henkisenä tai omaa arvokkuutta ja toimijuutta vahvistavana kokemuksena. Tarve on se, mitä todella haluamme ja pohjimmiltaan tarvitsemme, ja luonnollinen synnytys on ratkaisu tarpeen toteuttamiseksi. Mutta se ei ole ainoa mahdollinen ratkaisu.

Tarpeemme voivat toteutua, vaikka synnytys ei sujuisi niin kuin toivoimme. Siihen vaaditaan läsnäoloa, rohkeutta, määrätietoisuutta ja myötätuntoa. Ennen synnytystä on kerättävä sekä sisäisiä että ulkoisia voimavaroja: mielen sisäisiä resursseja, tietoa ja tukijoukkoja.

Synnytyksessä ei aina voi tuntea olevansa vahva, rentoutunut ja yhteydessä itseensä tai muihin. Synnytykseen kuuluu laaja skaala tunteita: haavoittuvuutta, pelkoa, innostusta, epävarmuutta, rakkautta… Pelko on osa prosessia, eikä välttämättä synnytyksen este. Pelon kanssa voi pärjätä ja sen läpi voi kulkea synnytyksen aikana.

Suuri osa kärsimyksestä liittyy siihen, minkälaista tarinaa kerromme itsellemme siitä, mitä tapahtuu. Voimme helpottaa kärsimystä hiljentämällä mielen ja astumalla täysin tähän hetkeen.

Esimerkiksi mindfulnessharjoitukset auttavat sekä normaalin synnytyksen pyörityksessä kuin yllättävissä käänteissä. Mindfulnessin oivallus on, että kokemus itsessään ei aiheuta kärsimystä, vaan tulkinta, jonka kokemukselle annamme. Emme aina voi poistaa kipua, mutta voimme vaikuttaa siihen, että kokemuksesta ei muodostu kärsimystä.

Jos keskittyy ulkoisen päämäärän saavuttamiseen ja synnytys onkin vaikea, tapahtumista syyttää helposti itseään. Häpeää voi tuntea ikään kuin tapahtunut olisi omaa syytä huolimatta siitä, että rationaalisella tasolla tietää, ettei voinut omalla toiminnallaan vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

 

”En ollut tarpeeksi vahva ja sisukas.”

”En pystynyt antamaan lapselleni parasta mahdollista alkua elämässä.”

 

Synnytys ja vanhemmaksi syntyminen ovat kokemuksia, jotka muuttavat elämää. Et ole enää sama ihminen kuin ennen. Itsesyytösten sijasta entiseen itseensä voi suhtautua myötätuntoisesti ja rakkaudella – kaikkeen siihen kärsimättömyyteen, tietämättömyyteen, sinisilmäisyyteenkin.

Vaikean synnytyskokemuksen jälkeen on usein hankalaa nähdä itseään arvokkaana ja pystyvänä, mikä vaikuttaa myös kokemuksiin vanhemmuudesta. Itsesyytöksistä voi muodostua tiedostamattomia elettyjä uskomuksia, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisina vanhempina pidämme itseämme.

Haavoittuvuus ja herkkyys ovat häpeän ja pelon ytimessä. Samalla ne ovat myös ilon, luovuuden, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden lähde. Olennaista on, että ulkopuolinen maailma, sen tapahtumat, ihmiset ja lopputulemat eivät tee meitä arvokkaiksi. Arvokkuus on meissä itsessämme riippumatta siitä, mitä meille tapahtuu.

 

”Olen arvokas riippumatta siitä, minkälaisia kamppailuja ja vastoinkäymisiä kohtaan ja olen tarpeeksi rohkea yrittämään ja antamaan kaikkeni.”

”Aion tehdä parhaani, vaikka en tiedä, mitä tulee tapahtumaan.”

 

Monet synnytyspettymyksen kokeneet tuntevat häpeää ajatellessaan synnytyskokemustaan tai kertoessaan siitä. Häpeä johtaa loputtomaan jossittelun kehään – olisinko voinut toimia toisin – sekä ruokkivat arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita. Jos synnytys tuottaa häpeää eikä kokemusta pysty käsittelemään, synnytys voi vaikuttaa ihmissuhteisiin, suhtautumiseen lapseen, itseen ja kumppaniin.

Totuus on, että olet tarpeeksi hyvä, rakkauden ja hyväksynnän arvoinen niin ihmisenä kuin vanhempanakin riippumatta siitä, mitä synnytyksessä tapahtui ja millainen kokemus se oli. Olet ehkä pettynyt itseesi tai synnytykseen, mutta olet silti arvokas. Teit parhaasi siinä hetkessä niillä tiedoilla, jotka silloin olivat käytettävissäsi. Ja se riittää. Sinä riität.

Vaikeaan synnytyskokemukseen liittyvästä kärsimyksestä voi päästä eroon kertomalla kokemuksestaan turvallisessa ympäristössä luotettavalle ja empaattiselle kuuntelijalle. Empaattinen kuuntelija voi auttaa purkamaan tarinan, tutkimaan kokemusta rehellisesti ja näkemään synnytyksen kokonaisuutena.  Jos synnytyksen vaikeat osuudet ovat jääneet vaivaamaan ajatuksia, ota yhteyttä ja varaa aika synnytyskeskusteluun kätilön kanssa. Synnytyksestä voi olla kulunut vuosia, mutta kokemus ei välttämättä asetu itsestään osaksi elämäntarinaa, vaan nousee aina sopivan hetken tullen esiin.

Synnytykseen kannattaa valmistautua, mutta synnytysvalmennus ei ole valmennusta suoritukseen sanan urheilullisessa merkityksessä. Ammattilaisen tuki auttaa erottamaan jokaiselle olennaiset kysymykset yksilöllisistä lähtökohdista käsin. Varaa aika synnytysvalmennukseen kätilön kanssa ja etsitään yhdessä, mitä tarvitset hyvään synnytyskokemukseen.

Synnytys tukihenkilön opas

Ilmainen kätilön opas tukihenkilölle + synnytystoivelista!

 

Kirjoita allaolevaan kenttään sähköpostisi ja lähetän sinulle ilmaisen 11-sivuisen tukihenkilön oppaan synnytykseen sekä pohjan synnytystoivelistan kirjoittamiseen. Saat myös uutisia tulevista tapahtumista sähköpostiisi keskimäärin 1-2 kertaa kuussa.

Tarkista sähköpostisi! Jos viesti ei ole saapunut inboxiisi muutaman minuutin kuluessa, kokeile sähköpostisi hakutoimintoa hakusanalla jaga.fi.

Pin It on Pinterest